Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 1

Lentokoneen pyörät osuivat kiitorataan, katsoin haltioituneena maisemia. En voinut todellakaan uskoa vanhempieni kustantaneen minulle matkan Havaijille. No tietysti, olihan minulla matkassa kaksi veljeäni, Derek ja Rick, sekä heidän tyttöystävänsä, Vivian ja Nina. Mutta ei se menoani haitannut, nyt oli kesälomani ja kuukauden reissu oli mitä enemmän kuin toivottu. Ongelmat ex – poikaystävien kanssa olivat käyneet jo sen verran ylivoimaisiksi, että oli pakko jonnekin kauas päästä.

Lentokoneesta ulospääseminen kesti jonkin aikaa. Kuuntelin elämän ääniä koneessa kun kaikki odottivat pääsevänsä kirmaamaan hiekkarannoille suoraan pitkän lennon jälkeen. Matkan aikana olin kiinnittänyt huomiota erääseen poikaporukkaan muutama rivi takanani. Mustahiuksinen näytti aika houkuttelevalta ja olihan neidin aikeet jo Derek ehtinyt arvatakin kun oli sisartaan tullut hillitsemään.
”Älä viitsi Derek olla tuollainen tiukkapipo nyt”, sanoin hänelle, silmät kevyesti ilkikurisesti tuikkien ja virnuileva hymy huulillani.
Veljeni oli vain pyöräyttänyt silmiään ja huokaissut hiljaisesti. Voitto oli ilmiselvästi minun tältä erää.

Vihdoin ihmisvirta pääsi liikkeelle, tulin viimeisenä omasta ryhmästämme. Tarkoituksellistahan se oli, taakseni nimittäin ehti tulla se mustatukkainen komistus, jota olin vilkuillut aina vessaan mennessäni tai hakemassa takaa juotavaa. Taisivat aikeeni olla aikalaisen selvät, nyt minun olisi vain toivottava, että saisin urkittua jätkäporukan yöpymispaikan tai vaikka ensimmäisen illan baarin… Jos tuuri kävi.

”Sam, alahan nyt pistää jalkaa toisen eteen!” Rick huudahti edestäpäin, huokaisin hiljaisesti ja nopeutin askeliani, saaden jätkäporukan naurahtelemaan.
Otin matkaseuralaiseni kiinni, Derek naurahteli myöskin kun minä mulkoilin Rickiä pahasti. Hän oli pilannut stalkkerointini, nyt oli minun ikioma vaivalla ansaittu loma. Enkö saisi siis pitää vähän hauskaa? Kävelin edelleen viimeisenä, seuraten veljiäni kiltisti kohti passintarkastuksia ja kaikkea muuta matkatavaroiden hakuakin reittiin mahtui ennen kuin pääsisin ulos lentokentältä, hotellille ja vaihtamaan bikinit päälleni. Aikomukseni oli lähteä heti altaalle tai rannalle pokaamaan joitain hyvännäköisiä nuoria miehenalkuja.

Nojailin tylsistyneenä tolppaan kun odottelin, että matkatavarat alkaisivat tulla. Kun sitten vihdoin ja viimein hihna lähti liikkeelle, niin silloin lähdin minäkin. Pääsisin pian pois lentokentältä ja altaalle aikaa viettämään. Asetuin valmiuteen hihnan viereen, odottamaan hempeän vaaleanpunaista laukkuani ilmaantuvaksi.
Odottelun jälkeen se vihdoin hihnalla lähestyi minua, samaan aikaan kun minä kurotin kättäni sitä kohti, ilmaantui myös toinen käsi. Selvästi miehen käsi, joten hämmennyin liiaksi ja katseeni löysi tiensä käden omistajaan. Kuka minun laukkuni halusi viedä?
”Anteeksi, mutta nyt taidatte minun laukkuni viedä”, sanahdin katsahtaessani käden omistajaan. Lempeä naurahdus siivitti lausahdustani.
”Ajattelin vain auttaa”, nuori mies sanoi, paljastuen juuri mustatukkaiseksi, jota olin katsellut lentokoneessa. Hempeä puna kohosi kasvoilleni.
”No.. Kiitos”, vastasin vetäen laukun lähelleni.
”Nimeni on muuten Adrian”, tämä sanoi, ojentaen kättään minua kohden. Tartuin siihen. ”Samantha”, esittelin itseni vuorostani.
”No … ehkä me vielä näemme”, Adrianiksi esittäytynyt mies sanoi, luoden minulle valloittavan vinon hymyn. Hymyilin häkeltyneenä takaisin. Nyt todella toivoin, että näkisin tuon mysteerisen nuorukaisen vielä uudestaan lomani aikana.

Palasin laukkuineni veljieni luokse, edelleen häkeltyneenä.
”No, mitäpäs nyt tapahtui kun noin hämmentyneeltä näytät?” Derek kysähti, pidellen rennosti kättään Vivianin lantiolla.
”Öh .. Ei mitään, voimmeko me jo mennä?” kysyin vuorostani ja katsoin kaikkia matkakumppaneitani kulmiani kohottaen. Minä kun tosissani jo halusin lähteä.
”Toki, toki”, Derek sanahti, lähtienkin sitten jo liikkeelle. Olin kiitollinen.

Istuimme vihdoin tilataksissa kohti hotelliamme. Ulkolämpötila oli jopa hiukan tukahduttavampi kuin Los Angelesissa kesä aikaan. No, eiköhän tähän tottuisi kun kuukauden viettäisi Honolulussa ja sen ympäristössä.
”Mitäpäs Samantha ehdit jo illaksi sopimaan?” Nina kysyi minulta.
”En mitään. Ajattelin vain lähteä rannalle tai altaalle”; vastasin, hymyillen jollaintapaa merkitsevästi.
”Ensimmäinen ilta ja Sam on jo etsimässä itselleen seuraa. Hellitä vähän sisko!” Rich sanoi, nauraen samalla. Läimäytin veljeäni takaraivoon napakasti.
”En minä aikonut kuin tarkastaa vain tilanteen..” mutisin hiljaisena vastaukseksi veljelleni, saaden Derekin naurahtamaan huvittuneesti.
Maisemat vilahtelivat silmieni edessä, kilometri kaupalla pehmeää hiekkarantaa ja palmuja. Ja edelleen oloni oli kuin unessa. En koskaan uskonut pääseväni Havaijille. Raha tilanteeni kun oli mitä oli, omaan asuntoonkaan ei ollut vielä varaa. Mikä harmitti minua hiukan enemmänkin puoleisesti, halusin oman asunnon.
Lähestyimme lähestymistämme hotelliamme

Vihdoin taksi pysähtyi hotellin eteen ja minä suorastaan hihkaisin ilosta. Vihdoin! Virallisesti perillä! Sitä olikin jo kaivattu jonkin aikaa. Nousin taksista ulos, jääden hetkeksi katselemaan kohti rantaa. Havahduin ihailuistani sitten kun Rick napsautti sormiaan kasvojeni edessä.
”Maa kutsuu Samanthaa”, hän sanahti. Hätkähdin suoraan sanottuna.
”Mitä?” kysyin ja katsoin veljeäni. Rick vain naurahti ja kietaisi kätensä Ninan ympärille.
”Minä kun luulin, että sinulla oli kiire sinne altaalle kyyläämään valikoimaa”, hän sanoi, lähtien suunnistamaan sisälle, kohti hotellin aulaa. Minä jäin vielä hiukan hämmentyneenä seisomaan ulos ja jäi tietysti jälkeen.
”Hei! Odottakaa minua!” huudahdin napatessani kiinni laukkuni kahvasta ja kiiruhdin sisälle muiden perässä.

Aula oli ylellisemmän oloinen livenä kuin kuvissa, joita olin katsonut ennen matkalle lähtöä. Tiskin takana nuorehko naishenkilö toivotti meidät tervetulleeksi hotelliin. Derek huolehti puhumisen ja hotelliin kirjautumisen. Itse seisoskelin ryhmän vieressä ja katselin aulaa sekä siellä olevia ihmisiä. Sisällä oli mukavan viileä, verrattuna ulkona olevaan kuumuuteen. Katse eksyi sisälle tulevaan porukkaan tai no perheeseen. Vanhemmat sekä kaksi lasta, pieni hymy kohosi kasvoilleni. Perhematkat olivat ihan kivoja, tiettyyn pisteeseen asti. Sitten ne alkoivat jo tympimään ja halusi omilleen lähteä matkaan.
”No niin..” Derek sanahti ja kääntyi meihin päin. Hän antoi Rickille ja Ninalle huoneen avainkortin ja sitten hän ojensi huoneen avainkorttia minulle, mutta vetäisi sen ylös kun olin ottamassa sitä itselleni.
”Ei miehiä huoneeseen”, hän sanoi. Minä naurahdin hiljaisesti veljelleni.
”Ei, ei”, lupasin ääneen. Derek antoi avainkortin minulle ja lähdimme kohti hissejä.

Kun huoneen ovi sulkeutui perässäni, kiiruhdin nostamaan laukkuni sängylle ja avasin sen. Kaivoin esille bikinini, riisuen samalla paitaani jo pois päältäni. Bikinit olivat pian vaihdettu päälle sekä pyyhe napattu mukaan. Suunnaksi otin hotellin altaan, pitihän se nyt hotellinmiespuoliset tarkistaa ja voisihan sitä samalla yrittää löytää sen lentokone jätkän.
Ajelin hissillä pohjimmaiseen kerrokseen. Vasemmalle puolelleni jäi respa, oikealle puolellani oli hotellin ravintola ja suoraan edessäni oli allas sekä reitti rannalle. Kävelin aulan läpi ovelle, astuen ulos lämpöön. Vedin kerran syvään henkeä jatkaen matkaani eteenpäin. Vihdoin pääsi rentoutumaan ja nauttimaan olostaan. Olin vihdoin perillä !

Luku 2 >>

©2019 ♠ City Carousel ♠ - suntuubi.com