Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 2

Havaijin matka oli alkanut mukavissa merkeissä lämpimän sään saattelemana. Pariin miespuoliseenkin olin tutustunut, mutta ei heistä ollut tullut sen kummempia tuttavuuksia. Paljon useampi oli yrittänyt minua iskeä, kuin minä muita. Lähinnä mielessäni pyöri mustahiuksinen ja siniset silmät omaava nuorukainen. Hänet minä olisin halunnut nähdä uudestaan.

Makoilin altaalla auringossa samalla kun luin kirjaa keskittyneenä. Veljeni olivat altaassa lähinnä vain remuamassa, pari kertaa hotellin henkilökunta oli heitä tullut varoittelemaan liian kovasta äänestä. Minä, Vivian ja Nina emme tunnustaneet, että tunsimme heitä millään lailla.
”Ja he ovat vanhempia kuin minä”, tuhahdin ääneen itsekseni.
Palasin kirjani pariin, suorastaan piilouduin sen taakse. Joten enhän minä huomannut, tai jaksanut välittää, ohi kulkevasta nuorien miehen porukasta. Vain Ninan ja Vivianin kuiskuttelu havahdutti minut.
”Hei, seurassa ei saa kuiskailla”, sanoin kurtistaen samalla kulmiani.
”Ei se ollut mitään”, Vivian vastasi hymyillen jollain tapaa .. oudosti ? Pyöräytin silmiäni huokaisten, niinpä niin.

Lopulta kyllästyin kirjani lukemiseen ja veljieni mölyämiseen altaassa.
”Käväisen tuolla toisessa altaassa..” ilmoitin noustessani seisomaan tuolistani.
Kaikissa altaissa riehui joku, joten valitsin sitten sen, jossa näytti olevan pari joihin olin jo tutustunut. Ehkä heillä olisi jotain järkevää keskustelun aihetta. Tai sitten hekin käyttäytyivät kuin pikkulapset.
Ehdin lähteä uimaan hitaamman puoleisesti kohti niitä paria henkilöä. Olin ajatuksissani, joten en huomannut, että joku katseli minua toiselta puolelta allasta. Kun sitten kyseinen henkilö lähti uimaan minua kohti ja yllätti minut kietomalla kätensä ympärilleni, kiljahdin säikähdyksestä.

”Etkös sinä ole se neiti sieltä lentokentältä?” kuulin kysymyksen korvaani, se samainen hiukan käheähkö ääni. Käännähdin ympäri, nähden edessäni, voisiko sanoa, kaipaamani henkilön.
”Sinä?” kysyin aidosti hämmentyneenä, mutta myös ilahtuneena.
”Kukapa muukaan”, hän sanoi naurahtaen. Naurahdin itsekin hiljaisesti, pudistellen päätäni.
”Niinpä niin. En minä vain olettanut, että olisimme samassa hotellissa”, sanoin rehellisesti, katsellen toisen kasvoja. Varovaisesti hymyillen.
”Kiinnostaisiko sinua seura? Näytit vähän sellaiselta”, hän sanoi, kohottaen toista kulmaansa.
”Kyllähän seura aina kelpaa”, varsinkin juuri kyseisen nuoren miehen seura. Toisen kasvoilla pystyi huomaamaan, kuinka hän ilahtui myöntävästä vastauksestani. En voinut estää huvittunutta naurahdusta lipeämästä huuliltani.
”Sinähän olit Adrian? Muistanko oikein?” kysyin, ennen kuin toinen ehti kysyä mille minä naureskelin.
”Muistit oikein ja sinä olit Samantha”, ’ hän sanoi, se ei tosiaankaan ollut kysymys. Nyökkäsin sen merkiksi, että nimeni oli muistettu oikein.
”Mitä sanot, lähdettäisiinkö käymään tuolla rannan puolella?” Adrian ehdotti. Mietin vain hetken aikaa.
”Mikä ettei”, vastasin.

Nousimme peräjälkeen altaasta. Kääntyessäni katsomaan kun nuori mies nousi altaasta näin kolme muuta katselevan meidän suuntaan, välillä hiukan naureskellen. Olivatko he Adrianin ystäviä vai joitain ihan täysin sivullisia ihmisiä.
”Anna mennä Adrian!” keskimmäinen huudahti. Tämä kertoi jo paljon, he tunsivat siis Adrianin. Naurahdin.
”Älä heistä välitä.. he ovat tainneet ottaa eilen pari liikaa ja vaikutukset näkyvät vielä tänäänkin”, Adrian sanoi seistessään vieressäni vettä valuvana.
”No, tuohon on totuttu jo”, sanoin. Adrian ei ollut tavannut entisiäni, joten hän ei tiennyt mitä kaikkea hän olikaan kuunnellut. Adrian naurahti, suoden minulle hymynsä.

Suuntasimme siitä sitten kohti sitä rantaa ja merta. En ollut vielä kertaakaan siellä käynyt. Minun ja Adrianin välillä oli hiljaisuus astellessamme lämpimällä hiekalla.
”Olettekos te pitkäänkin täällä?” kysyin vilkaisten sivusilmällä nuorta miestä vierelläni.
”Melkein koko kesän.. entäs itse?” hän kysyi minulta vastakysymyksen.
”Kyllähän tässä se parisen kuukautta ollaan maisemissa”, vastasin alkaen suunnata kohti vettä. Adrian ilmeisesti seurasi minua. En minä jaksanut välittää tuliko hän. Mies tulisi jos oli tullakseen kanssani uimaan.

”Oletko käynyt surffaamassa kertaakaan?” Adrian kysyi minulta ennen kuin ennätin veteen kunnolla.
”En.. väitätkö, että sä olet?” kysyin kohottaen toista kulmaani naurahtaen.
”Mitä mä en olisi vielä tehnyt?” hän kysyi huvittuneena, kävellen siitä syvemmälle. Naurahdin hymyillen ja seurasin toista mielelläni.
Vesi oli viileähköä, kuten merivesi yleensä olikin. Aurinko paistoi keskitaivaalta suoraan polttaen ihoa jos jäi paikoilleen seisomaan. Jäin katselemaan Adriania ja tämän vartaloa. Etenkin arpia, jotka koristivat tämän selkää. Mistähän nekin olivat tulleet? Kylmänväreet menivät selkääni pitkin, oliko Adrian vaarallinen? Kuitenkin toisen katsahtaessa olkansa yli minuun hymyilin tälle ja kävelin hänen vierelle.

”Oletko suunnitellut mitään vielä tälle illalle?” hän kysyi katsellessaan minua noilla syvän sinisillä silmillään.
”En, kuinka niin?” kysyin ravistaen kevyesti päätäni ja katseeni kääntäen kohti taivaanrantaa.
”Olisiko sinua kiinnostanut lähteä viihteelle minun ja poikien kanssa?” hän esitti sitten kysymyksensä. Kohautin olkiani vastaukseksi.
”Ehkä…” sanoin sitten, hymyillen hiukan ilkikurisesti ja sukeltaen veden sekaan. Ehkä jättäisin väliin treffi kutsun, saattoihan toinen vain pelata kanssani. ”Tuletko sinä?” kysyin kun nousin pintaan ja Adrian oli vielä paikoillaan lähempänä rantaa. Mies kuitenkin lähti tulemaan lähemmäs ja pian uimmekin syvemmällä jutellen niitä näitä toisillemme.

”Niin, miten on sen illan kanssa? Lähdetkö mukaan?” Adrian kysyi sitten jossain vaiheessa uudestaan.
”Minne ajattelitte lähteä?” kysyin katsellen samalla miestä pää kallellaan.
”Johonkin paikalliseen baariin”, hän vastasi.
”.. Ei oikein ole minun juttuni, ehkä joskus jonnekin muualle”, sanoin ja lähdin kävelemään takaisin rantaan. Kuulin Adrianin lähtevän pian perääni. Pieni hymy kareili huulillani, kun tunsin toisen käden omassani.

”Voitaisiinhan me lähteä kahdestaankin jonnekin minne haluat”, hän sanoi, katsellen minua noilla syvän sinisillä silmillään.
”Mene vain kavereidesi kanssa. Tulen joku toinen kerta mukaan, onhan tässä kesää jäljellä”, sanoin hymyillen ja kurkotin antamaan suukon miehen sileälle poskelle. Lähdin sen jälkeen takaisin hotellille. Miesten kiusaaminen oli mukavaa, mutta Adrianissa oli jotain .. häikkää. Hän vaikutti playerilta, joten varmasti hän nappaisi jonkun toisen mukaansa kun minä kieltäydyin. Ja toinen, mitkä olivat ne arvet hänen selässään? Itse tehtyjäkö? Pudistelin päätäni kevyesti. Ehtisin miettiä sitä myöhemminkin.

Hain pyyhkeeni ja lähdin huoneeseeni. Voisihan sitä lähteä käymään kaupungilla hiukan ostoksilla.

<< Luku 1 - Luku 3 >>

©2019 ♠ City Carousel ♠ - suntuubi.com